|
|
Post by Cara S. on Nov 23, 2018 19:53:19 GMT
Michelangelo STC
hollanninpuoliverinen, ori 171cm, mustankirjava Vaativa A, 140cm (tulee olemaan)
Mikki on Caran yksityishevonen ja nainen vastaakin orin liikutuksesta itse! |
|
|
|
Post by Cara S. on Nov 25, 2018 16:35:12 GMT
25.11.2018 Pikkupakkasella maastoesteillä
Me matkattiin Mikin kanssa melkeen 100km päähän maastoestevalmennukseen. Aamulla olin ruuvannut käytävällä orille hokit paikalleen, jotta ei kaaduttaisi. Hieman hirvitti, kun juuri oli ensipakkaset alkanut, mutta kuulemani mukaan maastoesterata jonne matkaamme on vielä todella hyvässä kunnossa, eikä ainakaan liian kovaksi ole mennyt. Vesiesteitä ei kyllä päästäisi treenaamaan, mutta ne jätetäänkin suosiolla ensi kevääseen.
Saapuessani valmennuspaikalle varustin Mikin sisällä hevosautossa ja lopulta heitin sille vielä viltin selkään ja varustin itseni. Hyppäsin ulkopuolella ratsaille ja lähdin muiden valmennukseen osallistuvien kanssa kävelemään maastoesteradalle. Mukana oli pari heppatuttua, joiden kanssa juttu lähti heti hyvin kulkemaan ja matka taittui nopeasti. Valmentaja laittoi meidät alkuverkkaamaan pellolla, jonka aikana hän kävi kunkin ratsukon yksittäin läpi ja hieman keskustelimme tavoitteista.
"Sulla on komea heppa! Onko se minkä ikäinen ja onko teillä paljon maastoesteiltä kokemusta", valmentajamme Senni Kuutamo aloitti.
"Tää on mun Mikki. Se on vasta 5v, mutta hyvin ikäistensä tasolla. Maastoesteitä ei varsinaisesti olla koskaan hypätty, mitä nyt jotain pikkutukkia pellolla. Mikin kanssa ei varsinaisesti tähdätä maastoesteille, mun toinen puokkiori Kurttu on enemmän kenttäheppa, mut ajattelin, että Mikillekin on hyvä tehdä tää homma tutuksi", selostin pikaisesti samalla kun hieman taivuttelin mustankirjavaa oriani käynnissä valmentajan ympärillä.
"Monipuolinen treeni on aina nuorille hyvästä! Jatkakaa sit vaan verkkailua, kohta aletaan ottaa hyppyjä", Senni tokaisi ja jatkoi seuraavan valmennettavan luokse. Itse siirsin Mikin raviin, jossa taivuttelin sitä notkeammaksi.
Kun kaikki olivat verkanneet askellajit läpi, alettiin ottaa hyppyjä. Ensin otettiin ihan pieniä tukkeja pari kappaletta peräkkäin. Mikki alkoi nopeasti kuumua ja tuli hieman vahvaksi, muttei lähtenyt kuitenkaan turhan kovaa painamaan. Ori teki liioiteltuja hyppyjä ja pari kertaa jäin hieman jälkeen, mutta vähitellen meno alkoi hieman tasoittua ja oikeat ponnistuspaikat löytyä. Kun perushypyt sujuivat, siirryimme hieman isoimpiin tukkeihin, joita oli muutamiakin erilaisia. Niitä hypättiin pieninä ratoina ja erilaisilla lähestymisillä. Mikki ei kytännyt mitään ja puksutti eteenpäin kuin juna, mitä nyt parit huonot paikat tuli ja esteiden välissä meno oli hieman vallatonta.
Kun perushypyt olivat kaikilla kunnossa, kiersimme muutamat erilaiset esteet läpi, jotka vain näytimme hevosille parilla hypyllä. Mikki jännitti ehkä eniten simppeliä hautaa, jossa ilmeisesti oli poneja syövä haikala odottamassa suurta kirjavaa. Parin mulkaisun jälkeen suoritimme haudankin suurella loikalla, josta Mikki sai hurjasti kehuja. Loppuun otimme pari ylös- ja alashyppyä, jotka olivat Mikin mielestä ihan helppoja. Ratsastajalla vain oli hieman haasteita pysyä loikissa mukana, mutta kyllä me nekin ihan asiallisesti suoritettiin.
Loppuverryttelyn palasimme tekemään samalle peltoaukealle, josta aloitimmekin. Taas loppuverkan aikana Senni kävi kaikki valmennettavat läpi ja kertasi hieman huomioitaan valmennuksen ajalta.
"Sulla on tosi laadukas hevonen ja ratsastat sitä järkevästi. Vähän lisää hallintaa esteiden välille ja tarkkuutta hyppypaikkojen ja hyppyihin mukaan pääsemisen kanssa. Tulisi siitä hyvä kenttähevonenkin", Senni tokaisi ja taputti Mikin kaulaa.
"Kiitti, tullaan varmasti toistekin", naurahdin ja ylpeänä taputin nuoren hevoseni kaulaa.
"Talvella meillä on maneesissakin maastoestevalkkoja, tervetuloa sinnekin!" valmentaja vielä muistutti ja jatkoi sitten matkaansa.
Palasimme trailerille, jossa hoidin Mikin pois varusteistaan. Heitin hikiselle orille kuivatusloimen ja kevyttoppaloimen niskaan, jotta ajomatkalla ei tulisi kylmä. Heitin vielä orin jalkoihin kuljetussuojat, jonka jälkeen lastasin kirjavan. Kotona olisi edessä vielä jalkojen kylmäys, mutta kuljetusautossa en sitä pysty toteuttamaan. Pakkasin varusteemme autooni, jonka jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle. Mikki yllättää minut kerta kerran jälkeen, on se vaan niin upea ja luottavainen nuori, vaikka meillä on yhteistä matkaa takana vasta niin vähän!
|
|
|
|
Post by Cara S. on Aug 5, 2019 12:22:41 GMT
31.07.2019 Heinäkuun villi-cup
Suuntana oli jo tutuksi tullut Adina ja heinäkuun villi-cup, jossa olin useasti kilpaillut. Tällä kertaa mukaa lähti Roxy, Mikki, Kurttu, sekä Jenny, joten lähdimme matkaan kahdella trailerilla. Avukseni olivat lähteneet tallityöntekijä Jenny (eli Jenny N., kun kerta Jenny-ponikin löytyy), Tontun vuokraaja Mira, sekä Merrin omistaja Susan. Fiona oli jäänyt pitämään tallia pystyssä, koska kisoissa tulee menemään koko päivä. Itselläni oli perässä puoliveriorien traileri, sekä vieressäni etupenkillä Susan. Jenny N. vetää perässään ponitammoja seuranaan Mira. Liikkeelle oli lähdetty heti aamulla ja lopulta saavuimme perille ajallaan. Päivä alkaa kouluratsastuksella, joten otimme kaikki hevoset ulos trailerista. Itse hoidin kuntoon Roxyn, joka starttaisi ratsuistani ensimmäisenä. Kouluradalla helpossa B:ssä starttaa Roxy, Jenny, sekä Kurttu, joten lähdimme verryttelemään ratsuja. Itse vastasin Roxyn verryttelystä, Jenny N. pääsi Kurtun selkään ja Susan Jennyn. Mira jäi kävelemään Mikin kanssa, joka starttaisi vasta seuraavassa luokassa.
Kun helppo B -luokan ratsujen radat olivat valmiit, pääsin verryttelemään rauhassa Mikkiä, jonka kanssa starttaisimme helppo A. Ori oli verryttelyssä hieman orimainen ja tammoille piti höhötellä ja verryttelyalueelle jääneelle Kurtulle piti hirnua. Lopulta ori alkoi kuitenkin keskittyä minuun ja pääsin todenteolla työstämään kirjavan radalle valmiiksi. Itse rata sujui ihan peruskivasti, en ollut niin tyytyväinen kuin olisin halunnut olla, sillä Mikki oli vähän turhan kiireinen ja vauhdikas, mutta tuomari oli tykännyt, sillä prosentteja tuli 70%. Se riitti kuitenkin vain kovatasoisen luokan puoleenväliin, eli lopullinen sijoituksemme oli 4/8.
Kun lopulta kaikki koulusuoritukseni oli valmiit, oli jonkin verran odottelua ennen esteitä. Jenny ja Roxy starttaavat 70cm, mutta tammat olivat valmiiksi jo aika vertyneitä. Otin molempien kanssa lyhyet verryttelyt, jossa hyppäsin parit esteet ja hieman katselin miltä tammat tuntuvat. Molempien kanssa sujui ihan kivasti, joten päätin verryttelyt lyhyeen ja jäin odottelemaan radalle pääsyä. Kun ponitammojen radat oli hoidettu, minulla oli luokkien välissä hyvin aikaa verrytellä itse sekä Kurttu, että Mikki, jotka starttaavat metrissä. Mikki oli verryttelyssä todella hyvä, mutta hankalalla tuulella olevaan Kurttuun jouduin käyttämään enemmän aikaa.
Kun minut ja Mikki vihdoin kutsuttiin radalle, aloitin radan heti lähtömerkin saatuani. Mikki toimi todella hienosti ja yritti selvästi parhaansa. Se hyppäsi todella hyviä ja pyöreitä hyppyjä ja fiilikseni oli koko radan ajan todella onnellinen. Kirjava orini suoritti radan kuin vettä vain ja maaliviivan ylitettyäni taputin mustankirjavaa kaulaa onnellisena. Lopullisissa sijoituksissa tulimme toiseksi ja saimme hienon ruusukkeen suitsiin kiinnitettäväksi. Kunniakierroksella Mikistä löytyi taas ihan uusia vaihteita ja se oli vähällä kiilata ohi luokanvoittajasta.
Kisapäivästä jäi itselleni hyvä fiilis, tuli onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta se nyt on itsestäänselvää kun lähtee liikkeelle näin monella hevosella.
|
|
