Päiväkirja: A.D. Doomed Love

11.08.2019 Mitä mä menin ostamaan?

Tänään oli vihdoin se päivä, kun uusin ostokseni, A.D. Doomed Love, eli Lola saapuisi kotiin. Olin ostanut nuoren tamman oikeastaan vain näkemäni perusteella, mutta kasvattaja Jannica oli kuvaillut tammaa todella kovapäiseksi. Olin kuitenkin tottunut haastaviin hevosiin, joten en uskonut kovapäisyyden olevan ongelma, hyvä vain jos hevosella on luonnetta.

Ikinä ennen en ole tullut epävarmaksi ostoksestani, mutta tänään tuli siihenkin muutos, kun vähän rumaa ankanpoikasta muistuttava Lola oli vähällä keulia ympäri trailerista ulos tullessaan. Tamman riimunnaru lipesi Jannican kädestä ja ruunivoikko tamma paineli pisin pihaa villiten tarhoissakin olevat hevoset. Jannica katsoi minua pahoittelevasti ja hetken vain katsoin järkyttyneenä Lolan perään, jonka jälkeen toivuin alkujärkytyksestä ja ampaisimme Jannican kanssa tamman perään.
"Hae kauraämpäri!" huikkasin tallin ovella silmät lautasen kokoisina seisovalle Fionalle, joka katsoi minua hetken ihmeissään, jonka jälkeen pyyntöni vihdoin saavutti naisen aivot ja tämä suuntasi sisälle talliin. Onneksi Lola ei ollut ymmärtänyt lähteä pois tallipihasta, vaan juoksi suoraan kentälle. Jannica ampaisi sulkemaan portin tamman perästä ja itse pujottauduin kentälle lautojen välistä. Fiona hölkkäsi tallin suunnalta kaurojen kanssa ja ojensi ne minulle aidan yli. Kaurojen rapina sai Lolan mielenkiinnon heräämään ja tamma lähti hiipimään lähemmäs, mutta heti jos kurottauduin kohti riimunnarua, se ampaisi taas liikkeelle. 

Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Jannica oli saanut kasvattinsa kiinni. Tässä vaiheessa Lolakin alkoi olla jo aika väsynyt, joten kuskasimme sen suoraan karsinaan ja veimme sille kaveriksi shiretammani Kanan. Kun Lola vihdoin oli karsinassa lukkojen takana, pystyimme vihdoin hengähtämään. Jannican ilme oli todella pahoitteleva ja naista tuntui hävettävän suunnattomasti kasvattinsa puolesta. Itseäni alkoi tässä vaiheessa naurattaa ihan hirveästi ja hetken aikaa hekotin vedet silmissä. Fiona ja Jannica katsoivat minua kuin hullua. 

"Ainakin sillä on luonnetta ja komeat liikkeet", sain lopulta sanottua pyyhkiessäni edelleen vuotavia silmiäni. 
"Oon tosi pahoillani. Se on vasta vieroitettu ja se on ollut pikkuvarsasta saakka vähän tommonen pönttö, mutta en mä uskonut että se näin idioottimaisesti käyttäytyisi", Jannica selitteli, mutta katkaisin tämän puheen. 
"Ei se mitään! Kyllä siitä hyvä tulee, mä tykkään haasteista. Ja toki jos ekaa kertaa hän oli yksin trailerissa, niin on sekin aika jännä kokemus. Mutta mä kyllä käyn nyt rajaamassa tälle ainakin näin alkuun vähän pienemmän tarhan, että meillä on jotain toivoa saada se tarhasta kiinni", naurahdin. Jannica näytti helpottuneelta asenteelleni ja lähdimme kohti traileria, jossa Jannicalla olisi vielä jotain tavaroita Lolalle mukaan. Fiona lähti rajaamaan Lolalle tarhaa ja me suuntasimme Jannican kanssa toimistooni tekemään kauppakirjoja. 

Kun Jannica oli lähtenyt ja olimme saaneet Lolan turvallisesti tarhaansa, seisoimme Fionan kanssa katselemassa sitä. 
"Miks kaikki ruunivoikot mitä ostat, on tommosii luupäitä?" nainen kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. 
"Miten niin kaikki? Velvet on ihan fiksu tapaus", naurahdin. 
"No okei, Velvet on ok", nainen lopulta myönsi. Lola tutki tarhansa pohjaa, kävi ottamassa pari sähköiskua ja lopulta asettui aloilleen. Toivon mukaan tamma olisi edelleen tarhassaan, kun seuraavan kerran tulen sitä katsomaan.